Blogi: Älä tuhoa lapsen innostusta ilmailuun, anna sen elää.

Törmäsin tässä taannoin youtubessa uutisvideoon jossa kerrottiin Yhdysvaltain Albuquerque:ssa asuvasta 5-vuotiaasta pojasta joka oli heiluttanut Southwest Airlinesin lentokoneelle. Koneen kapteeni Mike Hickey oli huomannut tilanteen ja päätti vastata pienen pojan heilutukseen avaamalla ohjaamon ikkunan ja heiluttamalla takaisin.


Kyseinen 5-vuotias poika, Hudson oli erittäin ilahtunut, kuten oli myös Hudsonin isoisä sekä äiti jotka olivat myös paikanpäällä.  Kun kuva tapahtuneesta julkaistiin, päätti lentoyhtiö Southwest järjestää lentäjän ja pojan välille tapaamisen.  Kuten oheiselta videolta voi todeta oli poika todella innoissaan koneen ohjaamoon pääsemisestä ja kapteeni Mike Hickeyn mukaan pojassa on selkeästi lentäjäainesta.

Tämän blogikirjoituksen päätarkoituksena ei ollut kirjoittaa tästä 2-vuotta vanhasta tapahtumasta vaan siitä kuinka tällainen pieni teko voi synnyttää suuren roihun. Roihulla tarkoitan vielä isompaa kiinnostusta ilmailua kohtaan.

Kerron teille nyt tarinan 80-luvulta. Olin silloin 4-5 vuotias. Kävimme kahtena peräkkäisenä kesänä Espanjassa. Toisella kertaa Torremolinoksessa ja toisella kertaa Mallorcalla.  Toinen lennoista lennettiin Finnairin siivillä ja toinen Karairin. Molemmilla kerroilla koneissa oli muistikuvieni perusteella 2 käytävää eli A300 ja DC-10 oli koneet.

Lomamatkat ajoittuivat molemmilla kerroilla syntymäpäiväni ajoille joten en pystynyt pitämään kunnon juhlia kotona, myös kesälomat vaikuttivat juhlimiseen kun kaikki kaverit olivat kesämökeillään. Isäni järjesti molemmilla kerroilla allekirjoittaneen ensimmäisenä ohjaamoon. Molemmilla kerroilla saatesanoina oli. Pojallani oli loman aikana syntymäpäivät joten olisiko mahdollisuus vierailla ohjaamossa. Ja olihan se, toisin kuin nykyisin kun on kaikenlaisia hulluja liikkeellä niin ohjaamoon ei oikein oteta ketään jota ei tunneta tai ole saatu lupia lentoyhtiöltä.

Se mitä tämä merkitsi silloin 4-5 vuotiaalle pienelle pojalle oli paljon. Pääsin istumaan ohjaajan syliin sekä tietenkin ”ohjaamaan” lentokonetta(kone toki oli automaattiohjauksessa silloin) Mutta silti.  Tästä syntyi sellainen ilmailuhulluus tai friikkiys joka elää edelleen tänäkin päivänä allekirjoittaneessa.

Se, että päätin hakeutua aikanaan lentoaseman alueelle töihin oli yksi osa allekirjoittaneen ilmailuhullutta, tai no rakkautta ilmailuun.  Vaikka työnantajat ovat vaihtuneet vuosien saatossa ja kävin välillä kokeilemassa elämää lentokenttäalueen aidan ulkopuolellakin(se reissu kesti 4 kuukautta kunnes Finnairin cateringpalveluista soitettiin ja pyydettiin työhaastatteluun)  niin siltikin olen edelleen töissä lentoasema-alueella.

Vuosien saatossa ilmailuhulluus toi mukanaan alan lehdet, ilmailuvalokuvauksen, youtube-videot, ulkomaan kuvausreissut, museokäynnit, lentonäytöksissä ravaamisen sekä tietenkin viimeisenä tämän sivuston ylläpidon.

Vuosien saatossa olen yrittänyt omalla toiminnallani auttaa muita joilla on se sama palo kuin minulla oli silloin noin 29-vuotta sitten. Olen pyrkinyt neuvomaan aloittelevia kuvaajanalkuja, kannustanut sekä puhunut alasta myönteiseen sävyyn pikkulasten vanhemmille.  Aina kun käyn alan messuilla ja lentonäytöksissä olen kerännyt talteen jokaisen ylimääräisen pinssin tai avaimenperän joita saattanut jakaa sitten näille tuleville ilmailun ykköstähdille.

Kirjoitukseni tarkoituksena onkin antaa pieni vinkki kaikille äideille ja isille. Antakaa lapselle mahdollisuus nauttia ilmailusta, antakaa heille se mahdollisuus. Älkää tuhotko sitä pientä unelmaa joka on pienen Henrin tai Lauran sisällä. Se pieni unelma voi viedä vaikka kuinka pitkälle. Kenties Nasan astronautiksi, Finnairin lentäjäksi, upseeriksi ilmavoimiin, ilmailutoimittajaksi tai kenties cateringtyöntekijäksi yritykseen joka tarjoaa lentoyhtiöille palveluita.