Ilmavoimien uuden hävittäjän valintaan vaikuttaa useat eri seikat.

Ilmavoimien HX-hanke on parhaillaan siinä vaiheessa, että Puolustusministeriössä arvioidaan RFI vastauksia eri hävittäjävalmistajilta ja eri maiden puolustusministeriöiltä. Julkisuudessa on käyty jo joitakin keskusteluja ja ainaskin Yhdysvaltalaiset hävittäjävalmistajat sekä maan puolustushallinto kierrättivät jo suomalaisia toimittajia ympäri Yhdysvaltoja tutustumassa sekä Boeing:n että Lockheed Martinin toimintoihin ja maan puolustushallinnon toimintaan.

Osa suomalaisista toimittajista on myös vieraillut eurooppalaisten sotilaskoneita valmistavien yritysten tehtailla ja eri lentotukikohdissa. Se mikä on jäänyt osittain vähäiselle huomiolle on oikeasti mihin ilmavoimat tarvitsee hävittäjiä, miten niitä nykyisin käytetään ja mikä on ilmavoimien hävittäjädokriini.

Seuraavat asiat vaikuttavat Ilmavoimien seuraavan hävittäjän valintaan. Se missä suhteessa asiat oikeasti on ei ole parhaillaan julkista tietoa. Oheiset asiat on kaivettu esille 90-luvulla käydystä DX-hankkeen asiakirjoista ja hankkeesta kirjoitetusta kirjasta.

1) Hävittäjien hinta.
Suomi on kysynyt alustavia hintoja tiettyjen tuotantomäärien perusteella. Oletettavaa on, että jokaiselta valmistajalta on pyydetty 2-4 eri hinta-arviota. 12, 24, 46 ja 64 kpl määrien osalta. Myös mahdollisuus isompiin eriin on tiettyjen mediatietojen perusteella jätetty auki eli annettu sotilaskoneita valmistaville  tahoille mahdollisuus tarjota isompiakin määriä.

2) Hävittäjien huolto.
Suomen ilmavoimien toimintavarmuuden takia suurin osa huolloista pitää tapahtua suomessa. Kokonaisen hävittäjän siirtolento ulkomaille isoon huoltoon ei tule kyseeseen vaan kriisiaikaisen huoltovarmuuden takia huoltojen pitää onnistua myös suomessa ja mielellään myös sellaisissa olosuhteissa joissa ei ole tarjolla mitään hienoja laboratoriatason puhdastiloja.

3) Toimintakyky maantietukikohdista.
Kriisiaikana ilmavoimien hävittäjät on hajautettu ympäri suomea maantietukikohtiin sekä tietyille lentoasemille. Tukikohtaverkoston laajuus mahdollistaa nykyisten 60 hävittäjän tehokkaan hajauttamisen sekä tarvittaessa sen, että hävittäjät voivat vaihdella sijaintiaan eri tukikohtien välillä. Maantietukikohtia voidaan perustaa nopeallakin aikataululla kriisiaikoina ja niitä voidaan myös sulkea  samoin perustein. Tämä hankaloittaa vihollisen toimintaa sen yrittäessä tuhota suomen ilmavoimat.  Tulevan hävittäjän pitää pystyä operoimaan nykyisistä tukikohdista, että maantietukikohdista käsin.

4) Operointi kustannukset / Lentotunnin hinta.
Hävittäjien hankintahinnan lisäksi joudumme myös maksamaan lentämisestä. Osalla tarjottavista koneista on halvempaa lentää ja osalla kalliimpaa. Suomessa on käytössä varusmiespalvelus jota kautta saadaan koneille osa tarvittavista huoltomiehistä/maapalvelutyöntekijöistä. Osa henkilökunnasta puolestaan on vakituisesti palkattuja.  Kone kuluttaa myös polttoaineita, osa enemmän ja osa vähemmän. Koneiden varaosat maksaa jne.  Puolustusvoimilla ja ministeriöllä on olemassa tietty laskukaava jolla voidaan vertailla eri hävittäjien kustannuksia meidän olosuhteissa.

5) Kansainvälinen tukiverkosto hävittäjille.
Jotta voisimme operoida hävittäjiä vaaditaan sille myös jonkintason kansainvälistä tukiverkostoa johon kuuluu valmistajien lisäksi myös varaosatoimittajia. Tämän toimintaketjun vertailu on yksi joihin kiinnitetään huomiota ainaskin puolustusvoimien osalta.

Tässä oli vain muutamia kohtia jotka vaikuttaa siihen mikä hävittäjä valitaan ja mikä ei. Oikeasti vaikuttavia asioita on useita satoja, ellei jopa tuhansia. Vaikuttaviin asioihin kuuluu niin lento-ominaisuudetkin kuin saatavilla olevat asejärjestelmät, voiko suomi päivittää koneita helposti itse jne. Myös turvallisuuspolitiikka vaikuttaa asioihin. Halutaanko olla lähellä Yhdysvaltoja vai kenties euroopan unionia.
Tarkoituksenamme on tehdä vaikuttavista tekijöistä toinenkin osa jonka julkaisuajankohta on tällä hetkellä avoin.